Hammaslääkärissä

Pikkukoirille on kuulema tyypillistä, että maitohampaat ovat tosi tiukassa, varsinkin kulmurit (=kulmahampaat). Sama juttu oli Sisulla, eli yläkulmurit eivät edes heiluneet, vaikka uudet hampaat jo puskivat kovaa vauhtia esiin. Yritettiin kyllä kovasti saada hampaat heilumaan niin, että Sisu repi sideharsoliinaa toisesta päästä ja meikäläinen toisesta. Tämä oli Sisun mielestä huippuhauskaa ajanvietettä, mutta hampaita ei saatu heilumaan. Lopulta ei enää ollut muuta vaihtoehtoa kuin varata Sisulle aika hampaiden poistoon.

Eläinlääkärissä Sisu sai nukutuspiikin ja puolessa tunnissa kaikki 'tuplahampaat' oli poistettu. Nukutuspiikin takia Sisu oli tokkurainen paivän ajan, mutta onneksi jo illalla kaveri oli taas täydessä vauhdissa. Hampaiden poisto-operaatiosta ei jäänyt Sisulle mitään traumoja ja ikenetkin paranivat ihan muutamassa päivässä. Loppu hyvin -kaikki hyvin.

Mukavaa viikonloppua!

Säpinää, trimmausta ja ROP

Terve vaan taas kaverit!

Pari kiireistä viikkoa on vierähtänyt siitä kun viimeksi kirjoittelin tänne blogiin. Tässä taas meidän uusia kuulumisia.

4.11. oli Sisun ensimmäisen näyttelykoitoksen aatto ja trimmauspäivä. Sisun trimmaaja (maailman ihanin trimmaaja!) pitää kotikenneliä Anjalankoskella. Säpinää riittää, kun lauma bichoneja viilettää ympäri kämppää - Sisu luonnollisesti jengin jatkona. Lisäksi kennelissä oli muutaman viikon vanhoja Bichon vauvoja. Aivan ihania tietysti :-)

Sisu oli yllättävän kiltisti trimmauksessa. Teollisuuspölynimuria äänensä ja tehonsa puolesta muistuttava koirafööni on tietysti Sisun painajainen, mutta äkkiä meidän poitsu siihen tottui tai ainakin alistui kohtaloonsa. Kuivaukseen ja trimmaukseen menee aikaa noin 1 ½ tuntia ja Sisu oli koko tuon ajan trimmauspöydällä ilman mitään pausseja. Rankkaa puuhaa tuo kaunistautuminen... Lopputulos oli kuitenkin upea. Sisulla on mahtavan paksu turkki, eli 'näyttelykampauksesta' saa tosi näyttävän näköisen.

5.11. sunnuntaina pakattiin Sisu kuljetusboksiin ja lähdettiin ajelemaan kohti Helsingin Kaapelitehdasta Sisun ekalle näyttelykeikalle. Sisu oli tietysti täynnä virtaa kun päästiin näyttelypaikalle, sillä äijä oli juuri vetänyt parin tunnin unet autossa. Onneksi bichonit pääsivät kehään ensimmäisten rotujen joukossa heti aamupäivällä. Sisu oli ihan innoissaan, kun joka puolella oli paljon koiria ja ihmisiä. Jännityksestä ei ollut tietoakaan, paitsi Sisun esittelijällä (eli mulla), jolla ei ollut yhtään aikaisempaa kokemusta näyttelytouhuista. Kaikki kokemus oli näyttelypaikalla hankittua, kun tarkkailin miten muut koiraihmiset suoriutuivat koiriensa esittelyistä.

Bichoneja oli tähän näyttelyyn ilmoittautunut 3, mutta yksi oli jäänyt kisasta pois. Sisu ja toinen Bichon olivat siis kehässä kahdestaan. Meillä meni kaikki täysin nappiin Sisun kanssa: kaveri kipitti tosi kauniisti koko ajan mun vasemmalla puolella, ei hyppinyt, pysähdellyt tai tehnyt muitakaan temppuja, joista ei näyttelyssä saa lisäpisteitä. Pöydällä Sisu seisoi koko ajan paikallaan ja antoi kiltisti tuomarin arvioida itsensä. Noin 5 minuutissa meidän esiintyminen oli ohi, mutta sen jälkeen oltiin kyllä täysin ihmeissään, kun tuomari antoin sisulle ROP palkinnon (rotuinsa paras)! Kotiin viemisiksi saatiin pokaali ja hieno vaaleanpunainen ruusuke. Hieno aloitus Sisun näyttelyuralle!

Oltiin tietysti aivan innoissaan Sisun huippusuorituksesta ja päätettiin jäädä odottamaan jatkokilpailuja, eli seuraavaksi päästäisiin kisaamaan muiden kääpiökoirien parhaita vastaan. Sitten odotettiin, odotettiin, odotettiin ja odotettiin... Odotettiin kokonaisuudessaan 5 tuntia seuraavan kisan alkua. Siinä vaiheessa oli jo pinna kireällä esittelijällä ja Sisu oli aivan stressaantunut koko päivän kestäneestä hälinästä ja tietysti nälissään.

Jatkokisa ei sitten sujunutkaan ihan niin hienosti kuin aamupäivän koitos. Kehässä Sisu istui kun olisi pitänyt seisoa (ei kyllä sentään antanut tassua ;-), juostessa hän pysähteli, hyppi ja puri talutinta. Tietysti meidät diskattiin kisasta heti. Pitkän odotuksen jälkeen se oli tietysti pettymys, mutta kukapa olisi uskonut, että päästään edes kisaamaan ryhmän parhaan tittelistä!

Vaikka Sisu pääsi heti ekassa näyttelyssä palkinnoille, uusia näyttelyitä ei vielä ole suunnitelmissa. Sisu on kuitenkin meille ensisijaisesti rakas perheenjäsen, eli nautitaan kyllä kaikkein eniten siitä, kun saadaan olla yhdessä kotona, käydä lenkillä, leikkiä jne. Sisu on niin ih-qu! Mukavaa viikonloppua kaikille!

Arktiset olosuhteet

Eipä kukaan olisi viikko sitten arvannut minkälaisen lumimyrskyn kouriin koko Suomi joutuu moneksi päiväksi. Mikä tahansa ulkona tehtävä asia on haaste: pukeutuminen, lumitöiden teko, auton kaivaminen lumihangesta, jäisellä tiellä pysyminen, auratun parkkipaikan löytäminen...

Sisu taas on nauttinut lumihangista ja pöllyävästä puuterilumesta täysillä. Jätkä viipottaa täyttä juoksua umpihangessa ja merkkailee tietysti miehekkäästi jalkaa nostaen jokaisen lumiköntin, joka osuu kohdalle. Tänään oltiin päivälenkillä Sisun parhaan kaverin, alakerran naapurissa asuvan 2-vuotiaan Westien, kanssa. Tämä taistelupari on eroittamaton: Sisu kiusaa kaveriaan minkä kerkeää, mutta kamu on kyllä toistaiseksi ollut erittäin pitkäpinnainen mm. korvista tai hännästä roikkumisen suhteen. Meikäläisittäin aika erikoinen tapa osoittaa toiselle, että tykkää hänestä, vai mitä?

Ai niin, Sisun eka kulmahammas heiluu jo uhkaavasti. Tai oikeastaan kulmahammas roikkuu jo puoliksi suupielen ulkopuolella...