Sisun pikkujouluähky

Tein viime viikolla jääkaapin inventaarion. Kyytiä saivat monet ylipäiväiset elintarvikkeet. Tarkoitus oli heittää roskapussi ulos ennen töihin lähtöä, mutta jotenkin asia unohtui aamukiireessä. Kalkkunaleike ja piimäjuusto tuoksuivat kuitenkin Sisun nokkaan siinä määrin hyvältä, että roskapussi sai kyytiä todennäköisesti aika pian lähdettyämme kotoa. Kun Jaakko tuli kotiin ruokatunnilla, Sisu mussutteli vielä hymyssä suin piimäjuuston viimeisiä rippeitä. Oman arvioni mukaan meidän 5 kg painava pikkupoika oli nautiskellut n. 150 g kalkkunaleikettä ja 100 g piimäjuustoa. Normaalisti ruuan sekaan laitetaan 1 siivu kalkkunaleikettä, eli varovaisen arvion mukaan päivittäinen proteiiniannos ylittyi noin 20 kertaisesti!

Onneksi Sisun nauttimat sapuskat olivat vielä ainakin osittain syötävässä kunnossa ja kohtuullisesti nautittuna ihan kelpoa ravintoa koiranpennulle. Pahempi juttu olisi ollut, jos roskapussissa olisi ollut esim. suklaata, joka on koirille myrkkyä. Mutta kuka hullu suklaata roskiin heittää???

Muita haittavaikutuksia ylensyönnillä ei ollut, paitsi tietysti pienet vahingot sisätiloissa. Kakkakokkareita ja pissalammikoita löytyi kolmesta eri kohtaa uutta mattoa...

Koirien pikkujoulut

Lauantaina vietettiin Sisun ja alakerran Linuksen (2-vuotias Westie poika) pikkujouluja meillä. Oli aivan ihana katsella, kun nämä kaksi toisiaan jumaloivaa rasavilliä jätkää paini toistensa kanssa koko illan. Aina välillä pidettiin luova tauko ja maattii vierekkäin nojatuolin alla sulassa sovussa. Kymmenen minuutin hengenvetotauko riitti ja sen jälkeen pojat olivat taas toistensa kimpussa!

Pikkujoululahjaksi Sisu sai elämänsä ensimmäiset Cesar ateriat, herkkupötköjä, vinkuvan joulusukan ja denta stick krokotiiliin. Ruokapaketit tuntuu olevan meidän Sisulle ylivoimaisesti mieleisin lahja. Muutenkin ruokahalut on kerrassaan mainiot: kaikki menee alas - myös pienet kivet, männyn kävyt ja purukumin jämät - jos ei olla tarkkana.

Pikkujoulujen aikana Sisu pääsi muuten livahtamaan naapurin Linuksen ruokakupille sillä seurauksella, että Sisu veti Linuksen nappulakupin tyhjäksi hetkessä. Lauantai-illan ruoka-annos oli siis normaaliin verrattuna ainakin nelinkertainen. Ei ollut ihme, että Sisu makasi sisällä maha pömpöllään vielä koko sunnuntaipäivän. Oliskohan kaveri potenut moraalista krapulaa ylensyönnin takia? No, krapula ja pikkujoulut kuuluvat erottamattomasti yhteen, eli ei aihetta huoleen. Sunnuntaina ja tänään maanantaina Sisu on ollut vähän kevennetyllä ruokavaliolla.

Hammaslääkärissä

Pikkukoirille on kuulema tyypillistä, että maitohampaat ovat tosi tiukassa, varsinkin kulmurit (=kulmahampaat). Sama juttu oli Sisulla, eli yläkulmurit eivät edes heiluneet, vaikka uudet hampaat jo puskivat kovaa vauhtia esiin. Yritettiin kyllä kovasti saada hampaat heilumaan niin, että Sisu repi sideharsoliinaa toisesta päästä ja meikäläinen toisesta. Tämä oli Sisun mielestä huippuhauskaa ajanvietettä, mutta hampaita ei saatu heilumaan. Lopulta ei enää ollut muuta vaihtoehtoa kuin varata Sisulle aika hampaiden poistoon.

Eläinlääkärissä Sisu sai nukutuspiikin ja puolessa tunnissa kaikki 'tuplahampaat' oli poistettu. Nukutuspiikin takia Sisu oli tokkurainen paivän ajan, mutta onneksi jo illalla kaveri oli taas täydessä vauhdissa. Hampaiden poisto-operaatiosta ei jäänyt Sisulle mitään traumoja ja ikenetkin paranivat ihan muutamassa päivässä. Loppu hyvin -kaikki hyvin.

Mukavaa viikonloppua!

Säpinää, trimmausta ja ROP

Terve vaan taas kaverit!

Pari kiireistä viikkoa on vierähtänyt siitä kun viimeksi kirjoittelin tänne blogiin. Tässä taas meidän uusia kuulumisia.

4.11. oli Sisun ensimmäisen näyttelykoitoksen aatto ja trimmauspäivä. Sisun trimmaaja (maailman ihanin trimmaaja!) pitää kotikenneliä Anjalankoskella. Säpinää riittää, kun lauma bichoneja viilettää ympäri kämppää - Sisu luonnollisesti jengin jatkona. Lisäksi kennelissä oli muutaman viikon vanhoja Bichon vauvoja. Aivan ihania tietysti :-)

Sisu oli yllättävän kiltisti trimmauksessa. Teollisuuspölynimuria äänensä ja tehonsa puolesta muistuttava koirafööni on tietysti Sisun painajainen, mutta äkkiä meidän poitsu siihen tottui tai ainakin alistui kohtaloonsa. Kuivaukseen ja trimmaukseen menee aikaa noin 1 ½ tuntia ja Sisu oli koko tuon ajan trimmauspöydällä ilman mitään pausseja. Rankkaa puuhaa tuo kaunistautuminen... Lopputulos oli kuitenkin upea. Sisulla on mahtavan paksu turkki, eli 'näyttelykampauksesta' saa tosi näyttävän näköisen.

5.11. sunnuntaina pakattiin Sisu kuljetusboksiin ja lähdettiin ajelemaan kohti Helsingin Kaapelitehdasta Sisun ekalle näyttelykeikalle. Sisu oli tietysti täynnä virtaa kun päästiin näyttelypaikalle, sillä äijä oli juuri vetänyt parin tunnin unet autossa. Onneksi bichonit pääsivät kehään ensimmäisten rotujen joukossa heti aamupäivällä. Sisu oli ihan innoissaan, kun joka puolella oli paljon koiria ja ihmisiä. Jännityksestä ei ollut tietoakaan, paitsi Sisun esittelijällä (eli mulla), jolla ei ollut yhtään aikaisempaa kokemusta näyttelytouhuista. Kaikki kokemus oli näyttelypaikalla hankittua, kun tarkkailin miten muut koiraihmiset suoriutuivat koiriensa esittelyistä.

Bichoneja oli tähän näyttelyyn ilmoittautunut 3, mutta yksi oli jäänyt kisasta pois. Sisu ja toinen Bichon olivat siis kehässä kahdestaan. Meillä meni kaikki täysin nappiin Sisun kanssa: kaveri kipitti tosi kauniisti koko ajan mun vasemmalla puolella, ei hyppinyt, pysähdellyt tai tehnyt muitakaan temppuja, joista ei näyttelyssä saa lisäpisteitä. Pöydällä Sisu seisoi koko ajan paikallaan ja antoi kiltisti tuomarin arvioida itsensä. Noin 5 minuutissa meidän esiintyminen oli ohi, mutta sen jälkeen oltiin kyllä täysin ihmeissään, kun tuomari antoin sisulle ROP palkinnon (rotuinsa paras)! Kotiin viemisiksi saatiin pokaali ja hieno vaaleanpunainen ruusuke. Hieno aloitus Sisun näyttelyuralle!

Oltiin tietysti aivan innoissaan Sisun huippusuorituksesta ja päätettiin jäädä odottamaan jatkokilpailuja, eli seuraavaksi päästäisiin kisaamaan muiden kääpiökoirien parhaita vastaan. Sitten odotettiin, odotettiin, odotettiin ja odotettiin... Odotettiin kokonaisuudessaan 5 tuntia seuraavan kisan alkua. Siinä vaiheessa oli jo pinna kireällä esittelijällä ja Sisu oli aivan stressaantunut koko päivän kestäneestä hälinästä ja tietysti nälissään.

Jatkokisa ei sitten sujunutkaan ihan niin hienosti kuin aamupäivän koitos. Kehässä Sisu istui kun olisi pitänyt seisoa (ei kyllä sentään antanut tassua ;-), juostessa hän pysähteli, hyppi ja puri talutinta. Tietysti meidät diskattiin kisasta heti. Pitkän odotuksen jälkeen se oli tietysti pettymys, mutta kukapa olisi uskonut, että päästään edes kisaamaan ryhmän parhaan tittelistä!

Vaikka Sisu pääsi heti ekassa näyttelyssä palkinnoille, uusia näyttelyitä ei vielä ole suunnitelmissa. Sisu on kuitenkin meille ensisijaisesti rakas perheenjäsen, eli nautitaan kyllä kaikkein eniten siitä, kun saadaan olla yhdessä kotona, käydä lenkillä, leikkiä jne. Sisu on niin ih-qu! Mukavaa viikonloppua kaikille!

Arktiset olosuhteet

Eipä kukaan olisi viikko sitten arvannut minkälaisen lumimyrskyn kouriin koko Suomi joutuu moneksi päiväksi. Mikä tahansa ulkona tehtävä asia on haaste: pukeutuminen, lumitöiden teko, auton kaivaminen lumihangesta, jäisellä tiellä pysyminen, auratun parkkipaikan löytäminen...

Sisu taas on nauttinut lumihangista ja pöllyävästä puuterilumesta täysillä. Jätkä viipottaa täyttä juoksua umpihangessa ja merkkailee tietysti miehekkäästi jalkaa nostaen jokaisen lumiköntin, joka osuu kohdalle. Tänään oltiin päivälenkillä Sisun parhaan kaverin, alakerran naapurissa asuvan 2-vuotiaan Westien, kanssa. Tämä taistelupari on eroittamaton: Sisu kiusaa kaveriaan minkä kerkeää, mutta kamu on kyllä toistaiseksi ollut erittäin pitkäpinnainen mm. korvista tai hännästä roikkumisen suhteen. Meikäläisittäin aika erikoinen tapa osoittaa toiselle, että tykkää hänestä, vai mitä?

Ai niin, Sisun eka kulmahammas heiluu jo uhkaavasti. Tai oikeastaan kulmahammas roikkuu jo puoliksi suupielen ulkopuolella...

Lumesta

"Mitä ihmettä oli satanut taivaalta lauantaiyönä? Se on vähän märkää ja kylmää ja kun sitä laittaa suuhun, se muuttuu vedeksi ja sitä voi juoda - kätevää. Sitä voi ruopata ja siitä tehtyjä könttejä voi hienosti kuonon avulla heitellä. Siinä on myös ihana kieriä (varsinkin kun sunnuntaina oli pakkasta ja se ei enää ollut märkää)"...

Pieni poika oli siis aika ihmeissään tästä luonnon mullistuksesta, eli lumesta, jota saatiin täällä meillä ehkä vaivaiset 0,1 cm. Katsotaan miten äijän käy, kun tulee -30 C pakkasta. Pitänee hommata ennen sitä Sisulle joku talviasu. Mustissa ja Mirrissä (lemmikkieläinliike) jo katselin, että sieltä löytyy tyylikkäitä asuja joka lähtöön: perinteisiä "tuulipukuja", hupullisia tikkitakkeja "Burberryruudullisin" somistein, teddyturkkeja ja vaikka mitä. Myyjä myös kertoi, että koirien pyjamat ja t-paidat ovat olleet erityisen suosittuja! Onko tässä hommassa enää mitään järkeä??? Meidän Sisu saa kyllä luvan jatkossakin koisata ilman yöppäriä ;-)

Kilpailija numerolla 341

Tänään saatiin postia Helsingin Kaapelitehtaan pentunäyttelyn järjestäjältä. Sisulla on 5.11. ensiesiintyminen koiranäyttelyssä. Sisu kisailee baby sarjassa (urokset 5-7 kk) ja on sielläkin ihan junnu, sillä Sisulla on vain viikkoa ennen näyttelyä 5 kk synttärit. Tervetuloa kaikki tutut kannustamaan Sisu voittoon 5.11. noin klo 11 :-)

Sateisia terveisiä

Tänään on ollut todella masentavan harmaa päivä ja vettä on tullut taivaan täydeltä aamusta lähtien. Sisu ei todellakaan vaivaudu pitkille lenkeille tällaisella ilmalla; ei vaikka laitetaan päälle uusi hieno kurapuku. En ole vielä oikein saanut selvyyttä kumpaa Sisu inhoaa enemmän: vesisadetta vai kurapukua...

Päivähoidossa

Sisu oli tänään ekaa kertaa päivähoidossa mun siskolla. Hyvin meni. Sisu oli riehunut, leikkinyt, syönyt, käynyt lenkillä ja lopulta väsähtänyt omaan pesäänsä. Ihan samalla tavalla siis kuin kotona :-) Ihan hyvillä mielin uskalletaan jättää Sisu mun siskon hoiviin, kun lähdemme 5 päiväksi reissuun Saksaan marraskuussa. Sisu siis pärjää varmasti ilman meitä, mutta miten me pärjätään ilman Sisua? Se on niin ihana poika - ihan oikeesti!

Näyttelykoulutusta

Oltiin tänään Sisun kanssa ekaa kertaa näyttelykoulutuksesta. Opeteltiin kävelemään ja seisomaan vierellä, seisomaan pöydällä ja annettiin "tuomarin" katsoa hampaita (joita on vielä muutama sentään jäljellä!). Saatiin tosi paljon kehuja Sisun kauniista liikkumisesta. Yllättävän hyvin sain Sisun kulkemaan vierellä, mutta pöydällä seisomista tarvitsee kyllä treenata. Sisu nimittäin menee nopeasti istumaan ja antaa tassua! Näyttelyhommissa tassun antamisesta ei valitettavasti tipu lisäpisteitä... Homma jatkuu taas ensi viikolla uusilla harkoilla!

Hammasrivi harvenee

Hampaita on lähtenyt koko rivillinen tässä alkuviikon aikana ja ainoastaan yksi niistä on löytynyt. Loput on varmaan menneet Sisun kurkusta alas mukavan rapeana herkkupalana! Sisulla on siis kaikki alarivin hampaat lähteneet. Muuten kalusto on vielä paikoillaan.

Herkkupaloista tuli muuten mieleeni, että Sisun ehdoton herkkusuosikki on "Oscar Chicken Chips" eli pienet kananliha herkkupalat.

Eläinlääkäristä terveisiä

Vein tänään Sisun eläinlääkärille. Ohjelmassa oli Rabies-rokotus ja korvakarvojen nyppiminen. Bichoneilla kasvaa korvakäytävään karvoja, jotka pitää säännöllisesti nyppiä pois. Jos karvoja ei nypi, korvakäytävä menee tukkoon karvoista ja karvoihin jämähtää vaikkua ja muuta ällöttävää, mikä taas aiheuttaa suurella todennäköisyydellä korvatulehduksen. Harmittaa, kun en tajunnut aloittaa karvojen nyppimistä heti kun Sisu tuli meille. Tilanne oli päässyt nyt niin pahaksi, että Sisu piti rauhoittaa eläinlääkärissä ja sitten poistettiin kaikki korvakarvat kerralla.

Rokottaminen sujui tietysti helposti, kun Sisu oli melkein unten mailla operaation aikana. Rabies-rokotuksesta Sisu sai muistoksi myös hienon kaulakorun, eli rokotusmerkin, jonka voi laittaa vaikka pantaan roikkumaan.

Nukutusaine ei oikein sopinut Sisulle, sillä iltapäivällä tehtiin vähän vatsankääntötemppuja kotona. Voi pientä... Onneksi iltaan mennessä kaveri oli taas iloinen oma itsensä!

Ensimmäinen maitohammas lähti

Ensimmäinen maitohammas on hävinnyt alarivistä tämän päivän aikana (katso kuva!). Koko alarivi heiluu, eli kohta voidaan olla tilanteessa, että pitää siirtyä vähäksi aikaa soseruokiin ;-)

Hampaiden vaihtuminen on muuten aiheuttanut silmien valumista ja suupielien värjäytymistä punertaviksi (tyypillistä ainakin Bichoneille). Onneksi se on vain kosmeettista eikä Sisua tunnu haittaavan, vaikka karvat suun ympärillä ovat punaiset... Äijä on yhtä iloinen kuin aikaisemminkin!

Vessapaperia eteisen lattialla

Sisu oli koristellut meidän eteisen sunnuntaiaamun kunniaksi. Kaveri oli pihistänyt vessasta paperirullan ja levitellyt sitä ympäri eteistä. Tämä on varmaan kämpän tuhoamisen alkua. Eilen meni nimittäin palasiksi puhelinpiuha nettiliittymästä... Mitenköhän meidän uudelle sohvalle käy lähitulevaisuudessa?

Päivän ehdoton kohokohta oli kuitenkin se kun Sisu hyppäsi lenkillä takiaispensaaseen. Hurjan näköistä jälkeä siitä syntyy, kun valkoinen karvapallo on koristeltu takiaispalloilla. On se luultavasti myös aika kivuliasta. Sisu kesti kyllä miehekkäästi takiaisten poisto-operaation.

Sisun inhokit - TOP 5

Sisu tykkää melkein kaikesta, mutta ei näistä:

1. Korvien puhdistus

2. Roska-auto
3. Imuri
4. Turkin pesu ja föönaus
5. Sateessa lenkille lähteminen

Popparitassu

Mikäs se sitten on? Kuulostaa varmasti aika hassulta, mutta Sisun tassut tuoksuvat ihan pop cornille! Siksi Popparitassu on uusin lempinimi Sisulle. Onhan niitä muitakin lemppareita ollut: Sissi, Sissari, Siskari...

Kuvassa näkyy jo hienosti mustaksi muuttuneet polkuanturat. Ihan pikkuisena Sisulla oli polkuanturat vaalean punaiset ja siitä ne ovat tummuneet pikku hiljaa. Tummuminen tapahtuu siis vaiheittain, eli välillä polkuanturat olivat vaaleanpunaiset, joissa mustia pikkuja :-)

4,5 kg Sisua

Tänään aamulla vein Sisun pitkästä aikaa vaa'alle. Tulos: 4,5 kg. Aika jässikkä tuo meidän poitsu!

Ihanaa kun on viikonloppu edessä. Koko meidän perhe tykkää herätä ilman herätyskelloa, pötkötellä sängyllä ja laiskotella. Sitten keitetään ihanat kahvit ja luetaan Hesaria. Lauantaiaamut on kyllä parhaita!

Hyvää viikonloppua kaikille.

Sateisia kuulumisia

Blogin kirjoittaminen on unohtunut kokonaan kiireen keskellä. Ensimmäiset kuukaudet Sisun kanssa on menneet tosi hyvin. Sisulla on nimensä mukaisesti sisukas luonne, eli ollaan oikein tosissaan saatu välillä laittaa ruotuun tätä meidän pientä Bichon poikaa. Bichonien vahva luonne oli kyllä jo aikaisemminkin tiedossa, mutta tämä meidän Sisu on harvinaisen kovapäinen yksilö.

Tässä tänään otetussa kuvassa Sisu on vähän reppanan näköinen, kun ennen kuvan ottamista oltiin lenkkeilemässä syksyisessä sateessa. Sen verran hienohelma (voiko pojasta sanoa noin?) meidän Sisu on, ettei lähde mielellään märällä ilmalla ulos. Sisu ei myöskään vielä uskalla lähteä kovin pitkälle lenkille vaan viihtyy parhaiten omassa pihapiirissä. Kaipa maailma on vielä aika jännitävä 4,5 kk vanhan poitsun mielestä...

Ensi viikolla mennään ottamaan viimeinen penturokotus (rabies), eli kirjoittelen eläinlääkärikokemuksia myöhemmin.

Kotona ollaan!

Sisu haettiin uuteen kotiinsa reilu viikko sitten ja sen jälkeen on ollut yhtä hulinaa. Sisäsiistiksi opettaminen kasvattaa myös muiden perheenjäsenten kuntoa, kun ravataan rappukäytävässä ulos-sisään-ulos-sisään...

Sisu on ollut alusta asti meillä kuin kotonaan, mutta ulkona vähän jännittää autojen ja muiden pärisevien vehkeiden äänet. Aikaisin aamulla ja myöhään illalla kun ei ole paljon liikennettä, Sisu kirmailee ulkonakin villisti. Hihnasta Sisu ei tykkää yhtään ja rapsuttelee sitä kovasti.
Sisu nukkuu suurimman osan päivästä ja syö 3-4 kertaa päivässä.

Aamulla ja illalla ruoka maittaa parhaiten ja hieman pienempi satsi menee myös keskellä päivää. Sisu on hellyyttävän näköinen ruokailun jälkeen, kun parta on oranssina papana-porkkanamössöstä. Sisu kyllä nuolee parran puhtaaksi heti ja on muutenkin tosi siisti kaveri. Ainoastaan kerran on tullut iso hätä sisälle ja tietysti kaveri livahti meidän makuuhuoneeseen salaa kakalle (ovi oli jäänyt raolleen ja Sisu tietää, että makkari on kiellettyä aluetta)... Oli aika kiva hajuylläri illalla, kun huomattiin asia. Kukapa sitä viitsisi omaa huonettaan vessana käyttää, eli Sisu oli kyllä järkeillyt asian ihan fiksusti :-)

Sisu on Monsterman

Lordin Euroviisuvoiton kunniaksi pentueen pojat saavat monsterimaiset nimet. Pentue nimittäin syntyi samana päivänä, kun Lordi rokkasi Ateenan ja koko Euroopan sekaisin! Sisu tulee oikealta nimeltään olemaan Monsterman. Eikö olekin sopivan hurja nimi tuollaiselle suloiselle karvapallolle?

Sisu saa uuden kodin 22.7.2006

Tässä on meidän uusi sisukas perheenjäsenemme (kuvassa 6 vk vanhana). Poika saa uuden kodin viikon päästä lauantaina, kun haemme tämän Bichon Frisé pennun kasvattajalta. Odottelen kauhun sekaisin tuntein ensimmäisiä yhteisiä turkin pesu- ja föönaushetkiä, pissaläikkiä parketilla jne. Huonekalutkin menevät todennäköisesti uusiksi... Koiranpentu tuo varmasti säpinää kahden aikuisen talouteen. Kirjoitelen kuulumisiamme tänne aina matkan varrella. Aurinkoista viikonloppua!