Kyttäyskuvat

Harmaata marraskuuta!

 

Heti ensin pitää teillekin päivitellä näitä ilmoja. Miten tämä marraskuu voi aina yllättää, vaikka ohjelmassa on aina samat sateet ja mieletön pimeys? Onneksi naapurustoon on ilmestynyt kivoja valoja (pääosin hillittyjä ja oikein tyylikkäitä) - se piristää vähän. Myös kirkasvalo löytyy talosta Meillä on piha vielä laittamatta, eli valosarjat ym. saa odottaa ensi vuoteen. Ehkä jotain pientä voisi ikkunaan laittaa.

 

Sisu ja Sampo on tänään pidellyt sadetta kotosalla ja tietysti omassa suosikkipaikassaan eli työhuoneen ison ikkunan äärellä makaillen. Sieltä on hyvät kyttäyspaikat tielle ja perinteiden mukaan kaikki ohikulkijat haukutaan pystyyn.

 





 

Sampon ja Sisun näköala kadulle.

Olisko Sampolle mitään haukuttavaa?

Ei mitään haukuttavaa! Missä kaikki sunnuntaikävelijät on?

No ei kai kukaan viitsi sateeseen lähteä sunnuntaikävelylle...

Jos joku rohkea uskaltautuu sunnuntaikävelylle, kannattaa

ottaa taskulamppu mukaan, ettei pimeys yllätä.

 Me nukahdetaan kohta, jos ei tule haukuttavaa... 

Huomasitteko meidän peilikuvat? Neljästään meistä lähtee hirveän kova haukku!

Sisu nukahti jo.

Enpäs nukahtanut!

Sisu teki pesän pahvilaatikkoon

Moikka!

 

Olen joskus aikaisemminkin kirjoitellut meidän Sisun innosta tehdä pesiä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Lattialle lojumaan jääneet kassit on tietty ykkössuosikkeja, mutta kyllä pesän voi tehdä vaikka pahvilaatikoon. Laatikkopesässä Sisu on loikoillut tänään lauantaiaamuna.

 

Kivaa viikonloppua kaikille toivottavat

Sisu & Sampo 



 

Kesän jälkeen

Täällä sitä ollaan - katulamppujen ja asfaltin äärellä, omakotitalossa ja melkein kaupungin keskustassa. Helppo kaupunkielämä on kyllä meidän perhettä varten. Sisu ja Sampo tykkäävät haistella uusia lenkkipolkuja ja tervehtivät äänekkäästi vastaantulevia koiria. Sisu kyllä hyväksyy useimmat narttukoirat (ei saa kyllä olla liian isoa ja pelottavaa rotua), mutta meidän pikkuriikkinen Sampo on sen verran arkajalka, että hän räksyttää yleensä jo hyvän matkan päästä koiran kuin koiran. Haukuttavien joukkoon mahtuvat pienet, isot, mustat, valkoiset, nartut, urokset - melkein kaikki tasapuolisesti. Johtuukohan tuo varauksellisuus Sampon arkuudesta vai puolustaako hän laumaansa (minua ja Sisua)? Vai onko Sampo mustasukkainen Sisusta, eli muilla koirilla ei ole meidän Sisu-Sampo -tiimiin tulemista? Mistä tuonkaan tietää!

Käydäänpä läpi vähän kuluneen kesän tapahtumia... Toukokuun viimeisenä viikonloppuna muutettiin tavarat sisään uuteen kotiimme. Ja sitä tavaraa on muuten PALJON. Huonekalut löysivät nopeasti paikoilleen, mutta se laatikoiden määrä... Suuri osa muuttolaatikoista dumpattiin heti suosiolla ulkovarastoon, mutta kyllä sitä purettavaa riitti sisään taloonkin ainakin 50 laatikollista! Vaikka iso osa tavarasta lensi muuton yhteydessä roskiin, paljon kyseenalaisia aarteita kulkeutui myös uuteen kotiin. Mun mielestä ihan helmi oli se jätesäkki, jossa luki "viimeiset sälät siivouskaapista". Ihan kiva, että halusin säästää vanhoja tiskirättejä ja edellistä edeltävän imurin suuttimia jne.

Uuden olohuoneen ikkunat, jotka J on luvannut pestä. Sisällä kaikki on melkein valmista,
mutta "industrial look" on vielä voimissaan ulkona. Rappauksen pitäisi valmistua
syksyn aikana, mutta pihahommat jäävät varmasti ensi kevääksi.

Tässä osa jätesäkeistä ja muuttolaatikoista, joihin kätkeytyi paljon
mielettömiä aarteita (mm. siivouskaapin viimeiset sälät).



Aikaisemmassa postauksessa kirjoittelin myös mun vanhempian uudesta koiranpennusta (harmaa norjanhirvikoira). Eihän siitä Seppoa tullutkaan vaan Roope. Ja ihana Roope tulikin! Roope on pennusta lähtien ollut hyvin itsenäinen. Lenkeillä Roope on ollut mukana heti ekasta päivästä lähtien ja sitten kun voimat hiipuivat, Roope malttoi olla "Äiskän" sylissä hetken aikaa huilimassa. Muuten Roope ei ole sylissä pentunakaan viihtynyt, mutta muuten Roope tykkää hengailla ihmisten ja etenkin velipoikansa Kallen kanssa.

Roope 8 vk, kesäkuu 2012

Vahvat tassut on ollut aina kaikilla meidän "norjalaisilla" heti pennusta lähtien,
mutta Roope on ainoa, jolla on ollut jo 8 vk vanhana molemmat korvat pystyssä.

Moi! Miä oon Roope!

Kesän aikana on myös paljon sisustettu uutta kotia. Sisu ja Sampo ovat tavallaan myös osa meidän sisustusta, sillä nämä vekkulit valkoiset pallopäät sopivat hyvin pääasiassa musta-valkoiseen sisustukseemme. Vai mitä olette mieltä asiasta?

Sisu ja Sampo heinäkuussa 2012





Uudet lenkkimaastot

Viime perjantaina 25.5.2012 kerättiin "kimpsut ja kampsut" mökiltä ja muutettiin uuteen kotiin - takaisin katuvalojen ja asfalttiteiden äärelle. Uudet lenkkimaastot ja hajut ovat tietysti meidän poikien mielestä ihan huippu juttu, mutta uuteen kotiin totuttelu ei ole sujunut ihan yhdessä yössä. Sisu etenkin on ollut vähän masentunut ja hakeutuu enimmäkseen omaan tuvapaikkaansa pukuhuoneen saunajakkaran alle, jonne olen laittanut molemmille pojille pesät. Siellä viileässä ja hämärässä on kiva köllötellä.  





Tässä vielä fiilistelyä meidän mökkitieltä (Sampo katsoo kameraan).

Kalle saa juhannuksena velipojan - Sepon!

Tällä viikolla varmistui sellainen asia, että meidän sukulaispoika Kalle (Harmaa norjanhirvikoira) saa juhannuksen tietämillä seuraa. Laumaan tulee silloin uusi harmaa pikku-jässikkä, jonka nimeksi tulee Seppo! Seppo on varmaan ihana... Sepon pentukuvat tulee sitten kesällä tietysti tänne blogiin.

Tässä kuvassa on Kalle on n. 8 viikkoa vanhana

Spider-Man pants made in USA

Sampolla on noin 1-vuotiaasta lähtien ollut paha tapa merkkailla sisälle. Näiden pikku-lirautusten takia meidän "mini-man" joutuu sisällä pitämään vaippaa. Sampon Amerikan tuttu lähetti hänelle lahjaksi niin äijämäiset vaippahousut kuin vain voi olla. Vai mitä tykkäätte näistä Hämähäkkimies-pöksyistä?

Jäiden lähtöä odotellessa

On ollut hienoa seurata kevään etenemistä mökillä. Vielä viikko sitten järvi oli kokonaan jäässä ja tänään enää yksi jäälautta kellui järven pinnalla. Alla olevat kuvat on otettu tänään 29.4.2012.

Meillä oli tänään kevään ensimmäinen risusavotta. Tänä vuonna hommaa riittäisi isommallekin talkooporukalle, sillä kevättalvella mökkitontilla kävi metsuri harventamassa ison satsin mäntyjä. Kärrättiin aika monta peräkärryllistä oksia pois ja tämä oli vasta pintaraapaisu. Tervetuloa vain talkoisiin kaikki halukkaat :-)

Sisu ja Sampo olivat risusavotassa pomoina, eli vahtivat meidän ahkerointia mökin pihalla olevassa koira-aitauksessa. Ihmeen hyvin nämä meidän buudelit siellä jaksoivat olla, ottaen huomioon sen, että Bichon Frise ei ole kaikkein tyypillisin ulkokoirarotu. Koira-aitaus on joskus rakennettu mun isän metsästyskoiralle, joka ei sisätiloissa kovin pitkään viihdy.

Meidän uusi koti valmistuu kovaa vauhtia ja muuttamaan päästään todennäköisesti jo muutaman viikon kuluttua. On ollut kiva ihailla tätä loppuvaihetta kun sisustusmateriaalit menevät paikoilleen pikavauhtia. Mitäs raksalla nyt vielä onkaan tekemättä? Ainakin WC-kalusteet pitää vielä asentaa ja sähköhommat ovat vielä kesken, samoin rappusten kaiteet ja ulko-ovi puuttuvat vielä ja olohuoneen laminaatti on asentamatta. Kaihtimet on jo tilattu, mutta huomenna pitää muistaa vielä tehdä tarkistusmittaus vaatehuoneen hyllyistä ja postilaatikko täytyy käydä ostamassa! Kauhea määrä pieniä asioita on varmaan vielä hankkimatta...

Mitäköhän Sisu ja Sampo tuumaavat meidän uudesta kodista ja uusista lenkkimaastoista? Alueella ainakin on paljon koiria, eli nuuskittavaa ja haukuttavaa riittää varmasti uusillakin kulmilla. Ihan siinä meidän naapurissa olin näkevinään myös vilauksen ihanasta Bichon-tytöstä. Tuleekohan siitä meidän poikien lenkkikaveri tai peräti tyttöystävä?   



Järvimaisema Vuohijärvellä 29.4.2012

Sisu ihmettelee viimeistä jäälauttaa meidän rannassa.

Eikö peilaudukin ihanasti nuo pilvet tuohon järven pintaan?

Sampo kiiruhtaa jo pois rannasta.

Veteen ei kosketa vaikka mielenkiintoiselta se näyttääkin.

Molemmilla on vielä muistissa elämänsä ensimmäinen

(ja toivottavasti myös viimeinen) uintireissu. 

Sisu rakastaa nakerrella kuivuneita oksia. Onkohan se ihan terveellistä masulle?

Sisu (edessä) ja Sampo (takana).

Pojille tuli pari viikkoa sitten hieman kynitty kesä-look,

mutta onneksi se turkki tuosta kasvaa taas.



Tuolin alla jemmassa

Sisu ei suostunut osallistumaan mun halituokioon vaan meni tuolin alle piiloon.

Suojalumi on sitten ihanaa koiran turkissa...

Kevättalven ensimmäiset suojakelit on täällä ja taas alkoi lumipallojen sulattelu juoksevan veden alla. Suojalumi nappaa bichonin turkkiin kiinni niin tehokkaasti, ettei siinä auta muu kuin sulatella lumipallot pois lämpöisen veden alla. Nyt Sisu makaa sohvalla surkean näköisenä (turkki märkänä) ja mököttää sitä, että herra pistettiin suihkuun...

Kunnon pesupaikka on muuten ihan ehdoton tällaisen koirarodun kanssa. Vanhassa kämpässä meillä oli kylpyamme, jossa oli hyvä pestä poikia. Uuteen kotiin meille tulee kurasyöppö, joka on ihan huippu. Sitä odotellessa... Muutto uuteen kotiin on luultavasti toukokuussa - I can't wait!

Sisu ennen suihkukeikkaa

Hankikanto

Tänä maaliskuun ekana viikonloppuna ollaan nautittu mahtavasta auringonpaisteesta. Pojat on kirmaillut onnessaan Vuohijärven hangilla. Valitettavasti hankikantoa riittää vain näille meidän 6-8 kg painaville pörröille. Itse on pysyteltävä tukevasti jalat maassa - ellei nyt välttämättä halua umpihangessa kahlata...

Sellaista piti vain tulla teille sanomaan, että tästä ei talvikeli paljon parane! Mukavaa kevään jatkoa kaikille!

Anu, Sisu ja Sampo (ihana kieli!) Vuohijärvellä 4.3.2012

Rollen muistolle

Mun vanhempien lähes 10-vuotias Rolle-koira siirtyi tällä viikolla autuaammille metsästysmaille isoveljensä Jopen seuraksi. Lähes 10-vuotias Rolle oli jäänyt hirvenmetsästyksestä jo muutama vuosi sitten eläkkeelle sokeutumisen takia, mutta vielä sen jälkeenkin Rollella oli hyvä elämä kotikoirana.

Tässä muutamia asioita, joita mulle tulee Rollesta mieleen:

• Elämän ykkösasioita olivat metsästys ja syöminen. En osaa sanoa kumpi oli Rollelle tärkeämpää, mutta molempiin asioihin se suhtautui hyvin intohimoisesti.
• Metsällä Rolle oli vahva ja peräänantamaton. Jos hirvet päättivät lähteä suon poikki karkuun, Rolle rämpi perässä. Ei antanut periksi.
• Lenkin jälkeen Rolle söi ahmien nappulasatsin ja sen päälle nautiskeli solmuluun, joka päivä. Iltaherkuksi Rolle sai aina Bonjo-koiranpipareita ennen kun kävi omaan koppiinsa nukkumaan.
• Rollella oli paksu turkki. Joku eläinlääkäri väitti Rollea lihavaksi ja määräsi sille dietti-nappulat. Ei ne dietti-nappulat Rollesta sutjakampaa tehnyt. Rollella oli vain tosi paksu turkki.
• Jos Rolle vaistosi, että ihminen pelkää sitä, Rolle ei päästänyt tätä helpolla. Rolle saattoi ohimennessä "kirputtaa" koirapelkuria vaikka takapuolesta ja piti tätä ihmis-parkaa hirveän pelon vallassa. Rolle oli kuitenkin kauhean kiltti koira, eikä olisi koskaan tehnyt kenellekään ihmiselle mitään pahaa.
• Rollella oli tosi pitkä kieli, jolla sai helposti nuoltua jugurttipurkin pohjankin.
• Rolle oli ihana koira!
  

Rolle pentuna vuonna 2002

Rolle jouluna 2004. Eikö olekin komea kieli?

Elämänmuutoksia karvatassuilla

Moikka pitkästä, pitkästä aikaa! Miksihän monet näistä blogikirjoituksista alkaa aina tällä tavalla, heh heh? Pitäisi varmasti useammin kirjoitella meidän poikien kuulumisia tänne.

Sisun ja Sampon elämä on muuttunut viimeisen kuukauden aikana leppoisasta kerrostaloelämästä metsien keskellä elämiseen. Noin kuukausi sitten pakattiin liki koko irtaimistomme pahvilaatikoihin ja muutimme kesämökille. Kaukolämmitystä ja huoltoyhtiön puhelinnumeroa on tullut välillä ikävä kun lunta tulee polviin asti yhden illan aikana, tuuli vinkuu nurkissa (eristykset ei ole tosiaan samaa luokkaa kuin tavallisessa omakotitalossa!), sähköt on 26 h poikki yhteen menoon tai puu on kaatunut keskelle tietä. Auton takapaksissa on nykyään vakiovarusteena pari sahaa ja otsalamppu. Kyllä me silti täällä pärjätään, vaikka olosuhteet välillä vastustaa ihan kiitettävästi.

Sisu ja Sampo ei oo ihan riemusta kiljahdellut näistä uusista lenkkimaastoista. Tietä kyllä aurataan, mutta otsalampun valossa lenkkeily taitaa vähän poikia pelottaa - varsinkin kun omalla mökkitiellä on joka aamu tuoreet ketun tai supikoiran jäljet. Ties mitä muita villieläimiä tuolla jossain puskissa meitä vaanii. Lenkit on siis arkisin lyhentyneet lähinnä pihapiirin kiertelyksi, mutta viikonloppuisin ollaan onneksi valoisan aikaan saatu houkuteltua pojat pitkälle lenkille. Hesari meille tulee edelleen (ollaan ihan varmasti ainoat Hesarin talvikauden tilaajat tällä postinumerolla!), eli lehti on viikonloppuaamuna kiva hakea reilun kilsan päästä postilaatikolta poikien kanssa.

Hyvää ja lumista talven jatkoa koko kaveripiirille toivottavat Anu, Sampo & Sisu (kuvassa)