Meillä on luultavasti aivan samanlaisia taisteluita kuin missä tahansa lapsiperheessä. Kurahaalari ei oo kiva ja kuka nyt haluaisi sateessa lenkkeillä - ei ainakaan meisän Sisu! Eilen sain höynäytettyä Sisua niin, että sain hänet innostumaan lenkille lähdöstä ja vasta sen jälkeen otin esiin vanhan tutun puntillisen kurahaalarin. Vaikka Sisu ei paljon perusta ylimääräisistä vaatekappaleista, halu lähteä ulos lenkille voitti lopulta.
Varsinainen shokki iski vasta ulko-ovella, kun Sisu tajusi, että vettä tulee kuin Esterin peffasta. Sen verran hienohelmaa tässä meidän pojassa on, että sadekelillä oleillaan mieluiten sisätiloissa. Muista luonnonoikuista Sisu ei korvaansa lotkauta, mutta sateeseen äijä ei mielellään lähde. Niinpä nytkin kaveri heitti jarrut päälle heti alkumetreillä - eteenpäin ei liikuttu senttiäkään! Sain lopulta maaniteltua kaverin tarpeilleen pihan perälle ja sen jälkeen rakettina takaisin kotiin ja sängyn alle murjottamaan. En tiedä oliko Sisun sängyn alle pakeneminen häpeää siitä hirveästä tuulipuvusta vai ainoastaan inhoa sadesäätä kohtaan. Joka tapauksessa kaveri oli tosi myrtsinä koko illan.
Onneksi aamulla oltiin jo paremmalla mielellä. Aamurutiinit menevät usein näin: Anu herää aamukahville ja kirkasvalolampun alle valohoidosta nauttimaan. Jaakko ja Sisu jäävät vielä pötköttelemään. Aamupalan ja suihkun jälkeen Anu lähtee Sisun kanssa "ylälenkille", eli silloin kierretään aina sama pikkulenkki kotinurkilla. Lenkin jälkeen Sisu saattaa hypätä jo olkkarin ikkunalaudalle päivystyshommiin, mutta havahtuu kyllä namilaatikon avautumisen ääneen ja ryntää jo eteiseen aamunyyttiä odottamaan (aamunyytti=pikkupyyhkeeseen kääritty koiran pipapari tai muu herkku). Sitten sanotaan moikat - Sisu jää kotiin huilaamaan ja me häivytään töihin.
Onneksi nyt on viikonloppu edessä, eli voin itsekin jäädä huomenna ylälenkin jälkeen kotiin makailemaan. Kivaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti